Valitsin diplomityöni aiheeksi tehtävän nro. 5 Kirjainten taide.
Tehtävässä tuli tutkia tekstin ilmenemistä kuvataiteessa eri aikakausina.Ensimmäisenä kuvataiteen osa-alueena mieleeni tuli kirkkotaide. Keskiajalla kirkko oli vahvasti läsnä ihmisten elämässä ja se näkyi myös taiteissa. Maalauksissa esiintyneet tekstit olivat usein, elleivät aina Raamattu-aiheisia.
Teksteissä oli kirjoitettu yleensä pyhien nimet ja sen lisäksi jokin Raamatunkohta.
Tomaattimehupurkin logoon on käytetty kaunoa. Purkissa on käytetty myös selkeitä TIKKUKIRJAIMIA.
Näissä taiteen suuntauksissa korostuu kaksi aivan erilaista taidetyyliä. Niitä molempia kuitenkin yhdistää tekstin käyttö. Tutkin fontteja kuvissa. Sekaan mahtui galligrafiaa, kaunoa ja erilainen kirjo määrittelemättömiä fontteja. Isoja ja pieniä kirjaimia. Työssäni siis tulisi olemaan erilaisia fontteja.
Katselin muitakin taide-suuntauksia, kuten romantiikan ja kubistisen taiteen töitä, mutten löytänyt niistä hyviä esimerkkejä.
Alksi idea Pop-taiteesta ei innostanut minua lainkaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, etten pidä kyseisestä taide-suuntauksesta. Tarkoituksenani oli aluksi valita työni aiheeksi jokin raamatullinen asia. Raamattu itsessään tai Jeesus. Kirkkotaiteissa esiintyneet tekstit olivat kauniita katsella.
Olin jo ensimmäisillä tunneilla päättänyt, että työni tulee sisältämään ompelemista. Enemmän tai vähemmän. Tiesin myös, että se olisi tietyllä tavalla ainutlaatuinen tapa toteuttaa työni. Kukaan muu koulussamme ei ommellut. 'Tuskin muuallakaan vaatetta lähdetään ompelemaan.' Niin ajattelin ja päädyin tulokseen että työni sisältää vaatteentekoa ja kirjainten käyttöä (kuten tietysti tehtävän annossa mainittiin).
Näin ajatuksenkulkuni sitten meni ~
Sain mahtavan idean, jota päätin lähteä toteuttamaan. Aluksi mielessäni oli epäilys, onko hamekaavun tekeminen edes mahdollista.
Epäilyksistäni johtuen kävin keskustelua kavereiden kanssa, ja he yllyttivät minua.
"Joo, kyllä se onnistuu. Sä kyl keksit jotain."
Tästä rohkaistuneena päätin yhdistää kaksi vaatetta ja tehdä kaavun/keepin, jonka saa myös sidottua lantiolle hameeksi. -Hamekaavun
Suunitelmani aiheutti minulle paljon päänvaivaa, ja olin luovuttaa. Mutta saatuani taas hieman rohkaisua, kykenin jatkamaan työskentelyä ~
Löydettyäni kotoa sopivan palan kangasta ajatukseni kaavun mallista selkeni.
Lähdin pohtimaan ratkaisuja ja toteutusmalleja pala palalta, kunnes työ alkoi selkiintyä ajatuksissani.
Tehdessäni suunnitelmaa, mieleeni nousi kolme (3) ongelmaa.
1) Kuinka saan hupun kiinni viittaan
2) Huppuun tarvitsee vuorikankaan
3) Mikä on työni värimaailma ja teema ?
1
2
3
Ongelman 3 kanssa taisetelin pisimpään, ratkaisua ei tuntunut löytyvän vaikka kuinka vääntelin ja kääntelin.
Kuvassa tämän tekstin yläpuolella onkin yksi ensimmäisistä suunnitelmistani.
Se ei todellakaan ole lopullinen ratkaisu, vaan yksi varhaisimmista suunitelmistani.
Lopulta päädyin valitsemaan työlleni kunnollisen aiheen, joka on itseäni puhutellut jo jonkin aikaa, sota.
Kyselin kavereilta ja opettajalta mitä sana 'sota' tuo heidän mieleensä
ja kokosin mainitut asiat ylläoleviin muistiinpanoihini.
Yksittäiset sanat olivat mielestäni tehokkaita ja siksi päätin käyttää niitä työssäni.
Päätin myös, etten kirjoittaisi kaikkia sanoja suomeksi.
Kansainvälisyys on iso osa nykypäivää. Ja tätä näkökulmaa haluan tuoda työssäni esille
Latina on vanha yleiskieli ja
englanti on nykyinen yleiskieli.
Näiden kielien avulla haluan puhua kansainvälisyydestä.
Sodat- ne koskettavat meitä kaikkia.
englanti on nykyinen yleiskieli.
Näiden kielien avulla haluan puhua kansainvälisyydestä.
Sodat- ne koskettavat meitä kaikkia.
Suomi, kotimaani, äidinkieleni.
Se kertoo, kuka olen.
Saksa, henkilökohtaisesti tärkeä kieli.
Minulle se kuvaa eurooppalaisuutta,
ja avaa portin kansainvälisempään elämään.
Seuraavaksi täytyi kääntää sanat ja valita niistä sopivimmat työhöni.
Oikealla olevassa kuvassa
on suunnitelma kaavun selkään tulevasta tekstistä.
Ja lähikuva ylhäällä olevaan fonttiajatteluun.
Työn eteneminen
Otin ensimmäisistä työnvaiheista enemmän kuvia, mutta sitten innostuin työn tekemiseen niin,
että unohdin kuvata työn tekemisen loppupoulella.
Minulla oli kangas, josta olen aiemmin ommellut mekon.
Taitoin kankaan kaksinkerroin.
Ja leikkasin ylimääräisen kankaan pois.
Leikkasin kankaasta lopulta kaksi erilaista palaa;
viittaosan ja hupun.
Laitoin kankaat päällekäin ja kiinnitin nuppuneiuloilla
hahmottaakseni vaatteen mallin.
Vasemmalla viitta ja oikealla hame.
Kokeilun aikana muistin, että kangas purkaantuu erittäin helposti, minkä vuoksi reunat tuli polttaa sytkärin tai/ja tulitikkujen avulla.
Kankaan polttamiseen minulla meni useampi tunti,
sillä sisällä ei saanut olla tulta
ja ulkona tuuli, sammuttaen liekin jatkuvasti.
Ulkona kylmissäni sitten koitin saada työtäni valmiiksi. Se oli haastavin asia mitä jouduin tämän työn aikana tekemään.
Reunojen polttamisen jälkeen vuorossa oli tekstien kirjoittaminen.
Kirjoitin tekstit ennen kasaan ompelua.
Kirjoituksessa käytin akryylitusseja.
Aikaisemmin en ole niitä käyttänyt,
mutta huomasin,
Aikaisemmin en ole niitä käyttänyt,
mutta huomasin,
että ne olivat todella hyviä tähän tarkoitukseen ~
Kirjoittaminen oli hauskaa.
Työn loppuvaiheessa, kankaan 'koristelun' jälkeen, samoihin aikoihin kun olin ompelemassa paloja paikoilleen, mieleeni tuli, että voisin käyttää serästä oranssinkirjavaa kangasta huppuna. Kolmas kangas tuomaan väriä ja suojaa tähän muuten mustaan työhön.
Mutta päädyin lopputulokseen, että se ei sopinut työhöni. Etenkään kun aiheena oli sota.
Joten luovuin ajatuksesta. Sitten oli aika kasata huppu ja alaosa kiinni toisiinsa.
Tämän jälkeen oli vuorossa työn näytille asettaminen.
Nimesin työn puhuttelevasti, hupussa olevan tekstin mukaan,
Sinun täytyy ensin tappaa itsesi, sotilas.
"Hupusta"/yläsosasta on myös yksityiskohtaisemmat kuvat~ Alempana
Alaosassa olevat tekstit
Ja lopuksi Kuvat pÄäLiOsAsTa
Kuviot yläosan reunoissa muistuttavat muista kirjaimista kun läntisistä. Aasiassa kirjaimisto on kovin erilaista kun täällä Euroopassa, miellän vihreän Aasian väriksi. Myös egyptin kuvakirjoitusta olen tuonut esille näillä merkeillä; graafiset muodot, ja keltainen, aavikon väri.
Kuten muistiinpanoissani näkyy, tarkoituksenani oli laittaa työhöni sirkkoja,
jotta voin pujottaa kiinnitysnauhan niiden läpi.
Sirkkojen kiinnittäminen oli oma episodinsa, kun aluksi ei löytynyt sopivaa työvälinettä.
Onneksi kuitenkin tuttu myyjä Eurokankaasta lupasi lainata omaa välineistöään,
ja sain kun sainkin sirkat kiinni työhöni.
- Heidi Uusitie 12e